Historian havinaa vuodesta 1966 alkaen

Tammikuun 27. päivänä 1966 kokoontui arvovaltainen joukko perustamaan Tornion Seudun Kuvataideseuraa. Näin ollen se on Lapin vanhin kuvataideseura.

Läsnä olivat:

Mähönen Reino, rehtori

Strömmer Aarno, kaupunginjohtaja

Turakka Hannes, lehtori

Jalava Heikki, apteekkari

Hyry Paavo, tullivartija

Krekula Kyösti, taiteilija

Hulkko Ilmari, rovasti

Keskitalo Reijo, opettaja

Kines Hannes

Kines Anne

Kauppila Päivi

Massa Martti, rak.mestari

Keitel Maija

Ahvenjärvi Toimi, kanttori

Talvitie Martti, teknikko

Korkala Lauri

Aine Veli, taiteen ystävä ja keräilijä

Kuvaamataidon lehtori Hannes Turakka lienee ollut perustamisajatuksen alullepanija. Seuralle hyväksyttyjen sääntöjen 2. pykälän mukaan seuran tarkoitus on "koota Tornion kaupungin ja sen lähiympäristön kuvataiteilijat ja kuvataiteitten suosijat yhteistoimintaan taiteilijoiden työn tukemiseksi ja kuvataideharrastuksen kehittämiseksi ja eteenpäinviemiseksi kotipaikkakunnallaan". Huomattakoon, että lähiympäristöllä tarkoitettiin ehkä Alatorniota ja Karunkia, jotka silloin olivat vielä itsenäisiä kuntia. Arkistosta selviää, että jäseniksi pyrki ja otettiin myös haaparantalaisia taiteilijoita. Jäsenmaksu oli 10 mk.

Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin:

Turakka Hannes, puheenjohtaja

Keskitalo Reijo

Kauppila Päivi

Talvitie Martti

Strömmer Aarno

Mähönen Reino, vpj.

Hulkko Ilmari

Tilintarkastajiksi:

Arrela Veli, pankinjohtaja

Aho Eljas, kamreeri

varalle Hyry Paavo ja Jalava Heikki

TOIMINTA ALKUVUOSINA

Kaupungin kulttuurielämä oli ilmeisesti vielä 1960-luvulla organisoitumatonta, koska kuvataideseura katsoi tarpeelliseksi ottaa kantaa ja tehdä esityksiä muunkin kulttuurin kuin kuvataiteen edistämiseksi. Kaupunginvaltuustolle ehdotettiin, että kaupunki perustaa kulttuurilautakunnan.

Kemin taidemuseota ehdotettiin 1971 Lapin taidemuseoksi ja aluetaidemuseokokeilu aloitettiinkin ensimmäisenä Suomessa nimenomaan Kemissä 1981.

1974 ehdotettiin sitten jo Maakuntamuseon laajentamista viereiselle tontille, vasta perustetun Aineen Kuvataidesäätiön kokoelman sijoittamista sinne ja museoille yhteistä henkilökuntaa kustannusten säästämiseksi.

Seura ehdotti 1976 taideteollista osastoa Lapin lääniin ja sijoituspaikaksi Torniota. Torniossa oli aloittanut 1-vuotinen kuvataidelinja Peräpohjolan Opistolla 1971 ja se laajeni 2-vuotiseksi Lapin taidekouluksi 1977 ja lopulta 3-vuotiseksi vuonna 1979.

Seuran toiminta

Seuran oma toiminta aloitettiin ripeästi. Jo huhtikuussa 1967 järjestettiin "Kemi-ryhmän" näyttely Länsi-Pohjan ammattikoulun juhlasalissa. Heinäkuussa 1967 järjestettiin kahden viikon taideleiri Peräpohjolan kansanopistolla. Leirin opettajaksi saatiin taidemaalari Tauno Sarmaja Helsingistä. Sarmaja oli pidetty opettaja ja sai jatkaa tehtävässään useana kesänä vielä 1970-luvun puolellakin. Opistolla pidetyistä koulutuksista tuli vuosittainen tapahtuma aivan nykypäiviin asti.

Marja-Leena Hyvärinen osallistui taideleirille jo vuonna 1969. Kari Vaara sai ensikosketuksen kuvataiteen kesäkurssitoimintaan PPO:lla 1971 kolme viikkoa kestävällä leirillä.

Kuvataideseuran tilat

Omat toimitilat luovat edellytykset vilkkaalle seuratoiminnalle ja yhdessäololle. Alkuaikoina seuralla oli näyttelytila Väylän talon kellarissa, osoitteessa Itäranta 8. Siellä pidettiin omia ja vieraileviakin näyttelyitä.

Usein jouduttiin näyttelyiden järjestämisessä turvautumaan koulujen juhlasaleihin. Esimerkiksi Aluenäyttely 1977 pidettiin Seminaarin koulun salissa. Näyttelyt olivat tuohon aikaan usein vain muutaman päivän mittaisia.

Ensimmäisen kerran seura yritti saada toimitilaa Åströmiltä 70-luvun lopulla. Kaupunki oli ostanut Väinö Ollilan talon eli Åströmin kartanon. Kaupunginhallitus kehotti kuitenkin etsiskelemään tiloja muualta, koska peruskorjausta ei aiottu tehdä ainakaan viiteen vuoteen. Kurssitoimintaa järjestettiin ammatti-instituutin tiloissa ja kokouksia pidettiin mm. pankkien kokoustiloissa. Pankkien näyteikkunoissa saatii pitää näyttelyitä.

Vasta kauan odotetun taidemuseon valmistuttua 1986 saatiin ateljeetila pariksi vuodeksi, jonka jälkeen tila luovutettiin Raisa Mesilaakson käyttöön ja seura sai taas lähteä. 1990-luvun alkupuolella seura sai kunnostaa ateljeetilan ammattikoulun päädystä. Toimeen tartuttiin innokkaasti, mutta iloa ei riittänyt kovin pitkään, sillä talo purettiin. Seuraavaksi ateljeetilaksi olivat ehdolla Peräpohjolan Opiston kuvataidetila ja Kivirannan vanhan koulun, Pillipiiparin, pohjoispäädyn tilat. Koska kaupungin kanssa ei päästy tiloista sopimukseen, päädyttiin lopulta vuokraamaan tila Jääkärinkadulta entisen kirjapainon talosta. Niitä tiloja voitiin käyttää sekä näyttely- että työskentelytilana, mutta rahat eivät riittäneet vuokraan kuin pariksi vuodeksi. Vihdoin vuoden 2006 alusta saimme nykyiset tilat Åströmin kartanon sivurakennuksessa, aluksi jopa ilman vuokraa.

NÄYTTELYTOIMINTA

Uusi kuvataideseura ryhtyi ennakkoluulottomasti järjestämään näyttelyitä Torniossa. Kalottinäyttelyt vuosina 1970-1972 yhdistivät Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosien taiteilijoita yhteisiin näyttelyihin. 1972 Kalottinäyttelyssä oli neuvostoliittolaisia osallistujia Muurmanskista. Näyttelyiden järjestäminen kävi kuitenkin vielä kovin vähäväkiselle seuralle taloudellisesti ylivoimaiseksi ja niistä jouduttiin luopumaan.

Kemin taidemuseo toimi tuolloin näyttelyiden välittäjänä läänin eri kuntiin Lapin taidetoimikunnan ohjeistuksen mukaisesti. Taidemuseon näyttely laitettiin soveltuvin osin kiertämään maakuntaa. Ruotsissa oltiin jo pitkällä taiteilijoiden etujen ajamisessa. Johtokunnan kokouksessa 23.11.1972 todettiin, että Norrbottenin ja Västerbottenin alueen taiteilijat tulevat vastaisuudessa vaatimaan maksun näyttelyihin osallistuvista teoksistaan. Ilmeisesti tämä ultimaatumi ei toteutunut, kun Kemin, Tornion ja Haaparannan taiteilijat alkoivat pitämään yhteisnäyttelyitä vuorovuosin kullakin paikkakunnalla. Nämä Raja-näyttelyt osoittautuivat toimiviksi ja niitä järjestettiin toistakymmentä vuotta eli 1980-luvun loppupuolelle asti. Mukaan otettiin Tornionlaakson taideseurojen jäseniä ja osallistujia oli Luulajasta saakka.

Ystävyyskaupunkien kanssa oli näyttelyvaihtoa ja vierailuja (Ikast Tanskassa, Vetlanda Ruotsissa, Devizes Englannissa, Hammerfest Norjassa, Kirovsk Venäjällä sekä Szekszard Unkarissa). Ystävyyskaupunkilaiset osallistuivat ahkerasti Peräpohjolan Opiston taidekursseille ja vieraista huolehtiminen jäi puheenjohtajan tehtäväksi. Seuran puheenjohtaja pääsi siten myös ulkomaille ystävyyskaupunkeihin edustustehtäviin, joskaan työnantaja ei maksanut palkkaa, siltä osin kuin matka sijoittui työaikaan.

Tornion kaupungin täyttäessä 350 vuotta kuvataideseura järjesti juhlanäyttelyn 9.-16.5. Järjestelytoimikuntaan kuuluivat tuolloin keskeiset toimijat Hannes Turakka, Laila Ponkala, Kyösti Krekula ja Reijo Keskitalo. Näyttely kesti vain viikon, mikä oli tuolloin tavallista kiinteiden näyttelytilojen puuttuessa. Myös kaupungintalon vihkiäisiin 1974 pyydettiin seuran jäsenten näyttelyä.

Raja-76 näyttelyyn otettiin kaikkiaan 111 teosta näyttelyyn tarjotuista 186 teoksesta 49 (52) taiteilijalta.

Lapin aluenäyttely 1977 pidettiin Torniossa Seminaarin koulun salissa.

PUHEENJOHTAJAKAUDET 1966-1995

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Hannes Turakka. Hänen ensimmäisellä kaudellaan aloitettiin maalausleirit yhteistyössä Peräpohjolan kansanopiston kanssa. Laila Ponkalan kaudelle sijoittuivat Tornion kaupungin 350-vuotisjuhlanäyttely 1971, Kalottinäyttelyt 1970 – 1972 sekä niiden jälkeen 1973 aloitetut Raja-näyttelyt. Tämän jälkeen puheenjohtajina vuorottelivat Hannes Turakka ja Reijo Keskitalo niin, että Reijon viimeinen kausi kesti yhtäjaksoisesti 11 vuotta (1984-1995). Reijo toimi puheenjohtajana yhteensä 14 vuotta ja Hannes 11 vuotta.

Maalaus- ja keramiikkakurssi pidettiin Peräpohjolan Opistolla 1977 ja siellä aloitettiin myös elävän mallin piirustuskurssit samana vuonna. Luentosarja suomalaisesta kuvataiteesta pidettiin -79 ja lasten ja nuorten kuvataidekerho aloitti ohjaajana Aulikki Nukala. Vuodelta -84 on merkintä, että kulttuurilautakunta on varannut 4000 mk tauluhankintoihin seuran vuosinäyttelystä. Tornion kaupunki hankki sen jälkeen teoksia lähes joka vuosi kulttuurisihteeri Helena Juneksen johdolla.Taidelainaamotoimintaakin kokeiltiin ensin 80-luvulla Raatihuoneella sijainneen kulttuuritoimiston tiloissa, mutta toiminta koettiin toiminnan kannalta hankalaksi. Toinen kokeilu tehtiin Jääkärinkadun tiloissa, mutta lainattuja teoksia jätettiin usein palauttamatta. Seuran muuttaessa Jääkärinkadulta luovuttiin myös lainaamosta.

1980-luvun lopulla seura järjesti yhdessä Lapin kesäyliopiston, Aineen taidemuseon ja Lapin taidekoulun kanssa Kalotin kuvataideseminaareja. Teemana vuonna 1987 oli "Symboliikka kuvataiteessa" ja luennoitsijoina olivat Jan Olof Mallander, Altti Kuusamo ja Petri Vuojala. Vuonna -89 teemana oli "Myytit ja mytologia" ja esitelmänpitäjinä Anna Louhivuori, Altti Kuusamo ja Outi Heiskanen.

1970-luvun loppupuolella seuralle oli kertynyt jäseniä ja viitisenkymmentä ja opintomatkoja tehtiin niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Yhdessä kemiläisten kanssa tehtiin matka Pariisiin 1976. Vuonna 1977 johtokunta päätti tehdä koulutus- ja tutustumismatkan Vaasan, Porin, Rauman ja Tampereen taidemuseoihin. Matkustus päätettiin suorittaa joko junalla tai taksilla. Pöytäkirjaan merkittiin matkan olleen onnistunut ja, että se kannattaa tehdä toistekin. Vuonna 1988 tehtiin myös matka Amsterdamiin ja sekin koettiin hyvin onnistuneeksi.

PUHEENJOHTAJAKAUDET 1995-2015

Marja-Leena Hyvärinen 1995-2004

Marja-Leena on ollut seuran jäsenenä vuodesta 1976. Hän muisteli päässeensä ensin johtokuntaan kahvinkeittäjäksi ja sihteeriksi. Nainen varapuheenjohtajana oli jo radikaalia. Laila Ponkala valittiin rahastonhoitajaksi, koska hänet tiedettiin nuukaksi. Laila toimi yhdistyksessämme aina tapaturmaiseen kuolemaansa saakka.

Näyttelyn ripustaminen oli "pyhä toimitus" Hannes Turakan ja Reijo Keskitalon aikana. Jyryttäjiksi pyrittiin saamaan mahdollisimman päteviä henkilöitä. Tällaisia olivat esimerkiksi Liisa Rautiainen Kemistä sekä Juhani Tuominen ja Matti Mikkola Oulusta. Ripustuksessa olivat läsnä vain tarvittavat johtokunnan jäsenet. Kesti kauan ennen kuin Marja-Leena pääsi mukaan.

Marja-Leenan mukaan vuosisadan lopussa Euroopassa tapahtui paljon, kuvataideseurassamme ei niinkään. Taidemuseon työtiloissa kävivät etupäässä Hannes, Reijo, Kyösti ja Marja-Leena. Kun ateljeetila menetettiin, järjestettiin katutempauksia, jotta saataisiin työtilojen puute päättäjien tietoon. Marja-Leenan lehtikirjoitustakaan ei noteerattu päättäjien taholta mitenkään.

Peräpohjolan Opistolle Tornionlaakson kuvataidetapahtumaan saatiin opettajiksi nimekkäitä taiteilijoita kuten Carl Wargh, Marjatta Hanhijoki ja Roland Larsson. Ystävyyskaupungeista tuli taiteilijoita tutustumaan kaupunkiimme ja osallistumaan taidekursseille. Eniten vierailijoita saapui Kirovskista ja toiseksi eniten Devizestä Englannista. Vetlandasta Ruotsista ja Ikastista Tanskasta vierailijoita oli muutamana vuonna, Szekszardista Unkarista pari kertaa ja Hammerfestista vain kerran. Kielitaitoisena puheenjohtaja sai toimia vieraiden viihdyttäjänä, autokuskina ja majoittajanakin!

1900-luvun puolella auktoriteetteihin uskottiin. Marja-Leena sai kulkea jäsenten kodeissa varmistamassa, että näyttelyyn saadaan jotain ripustettavaa. Hän valitsi töitä ja antoi neuvoja, miten saada teos näyttelykuntoon ja miten kehystää se.

1990-luvun alussa seura kunnosti työtilat ammattikoulun päädystä Keskikadulla. Kuusiaita varjosti rakennusta niin, että valot piti olla aina päällä. Julkisivulle Marja-Leena maalasi lukiolaisten kanssa seinämaalauksen ja seinään kiinnitettiin kyltti "Tornion Kuvataideseura". Tila oli kuitenkin niin suojaisassa paikassa, etteivät sinne löytäneet vieraat eivätkä kriitikot. Ilkivaltaakin tehtiin. Jäsenen lahjoittama sohva oli viillelty kammottavan näköiseksi. Fiilis meni. Kun talo sai purkutuomion, tilasta luovuttiin jo mielellään.

Opetustyönsä ja puheenjohtajuuden ohella Marja-Leena ehti toimia Pohjolan Sanomien kuvataidekriitikkona 2001-2008. Hänet valittiin seuramme kunniajäseneksi 2008 ja samana vuonna hän sai Tornion kaupungin kulttuuripalkinnon yhdessä kuvataideseuran kanssa.

Hilkka Keränen 2004-2007

Hilkan tullessa puheenjohtajaksi seuran varat olivat kuluneet loppuun Jääkärinkadun toimitilan vuokran vuoksi. Vuokrasopimus irtisanottiin ja vuoden 2005 alussa seuramme oli jälleen vailla toimitiloja. Rahastonhoitajaa ei nimetty, kenties edellisen kauden kielteisten kokemusten vuoksi. Hilkka teki valtaisan työn uusien tilojen saamiseksi. Hän kirjoitti asiasta jokaiselle kaupunginhallituksen ja –valtuuston jäsenelle ja vielä muillekin. Yhteistyökumppaneiden löytämiseksi käytiin läpi yhdistysrekisteri. Åströmiltä saatiin tilat, kun kumppaneiksi löytyivät Tornion lausujat ja Tuetun Työllistämisen Tuki ry. Tilojen kunnostamisessa ja tavaroiden siirtämisessä Hilkka joutui turvautumaan myös seuran ulkopuoliseen apuun. Niinpä Hilkan ystävät auttoivat autoillaan kuljetuksissa.

Seuramme 40-vuotisjuhlanäyttely saatii pitää Aineen taidemuseossa 2006. Avajaispäivänä saimme tiedon Hannes Turakan kuolemasta. Hanneksen poismeno himmensi näyttelyn tunnelmaa. Seuran jäsenet saivat myös vapaan pääsyn taidemuseon näyttelyihin. Taidemuseo ei voinut palkata kahvilatyöntekijöitä, joten palkanmaksu hoidettiin kuvataideseuran kautta.

Hilkka hankki seuran grafiikanprässin takaisin Lapin taidekoululta, jossa se oli ollut lainassa 30 vuotta. Lisäksi saatiin Peräpohjolan Opistolta ilmaiseksi happokaappi ja akvatintakaappi. Gragiikanprässi mahdollisti innokkaan taidegrafiikan harrastuksen. Hilkka piti jopa vuoden kestäneen grafiikankurssin palkatta. Taidekamarin remontin tieltä prässi yms. jouduttiin siirtämään muualle. Prässi lahjoitettiin Yhteislyseon Lukiolle, jossa oppilaat purkivat sen käyttökelvottomaksi.

Puheenjohtajana Hilkka suunnitteli kadulle laitettavat kyltit, huolehti paperisodasta ja siitä, että kyltit myös valmistettiin. Grafiikkakurssin lisäksi hän piti myös muita kursseja. Ollessaan vielä opiskelemassa hän ehti kokoamaan Aini Aikion muistonäyttelyn ja organisoimaan Lappian ja AMK:n kanssa tehtävän yhteistyön. Opiskelijoita saatiin seuralle pitämään näyttelyitä ja osallistumaan seuran toimintaan. Hilkan mielestä näyttelytilavuokraa ei tullut ylimitoittaa, jotta opiskelijat ja työttömätkin voisivat pitää galleriassamme näyttelyitä.

Hilkka toimi puheenjohtajana ja näyttelysihteerinä myös vuosina 2010-2011.

Kerttu Hurtig 2007-2010

Kertun mukaan hänellä oli hyvä tiimi ja parhaat mahdolliset näyttelysihteerit ja kirjanpitäjä. Sponsoreita saatiin sekä Torniosta että Haaparannalta. Myös apurahat kohensivat seuran taloutta. Järjestettiin arpajaisia, monenlaisia kursseja, näyttelyitä ja tapahtumia. Kaupungintalolla järjestettiin vuosinäyttely keväällä ja toinen yhteisnäyttely syksyllä Taidekamarilla. Kerran vuodessa pidettiin näyttely jossain kauempana, Kemissä, Oulussa, Kalixissa tai Rovaniemellä. Näyttelytyöt ja ripustusryhmä nousi pakettiautoon ja reissu päättyi usein vasta myöhään illalla. Homma oli tavallista ripustustyötä työläämpää, mutta antoisaa ja opettavaista. Taideopiskelijat pitivät opintoihinsa liittyviä näyttelyitä Taidekamarilla ja ainakin kaksi heistä kuului seuran johtokuntaan.

Seura julkaisi näyttelykalenteria, jonka kansikuvana oli kuva jonkun jäsenemme teoksesta. Jäsenet pitivät näyttelyitä myös Avelan talossa toimivan Tornion Työvoimalasäätiön tiloissa. Grafiikan tekoa jatkettiin ensin Taidekamarilla ja 2008 lähtien myös Aineen taidemuseon tiloissa. Keramiikan teon alkuun päästiin 2006 Studiefrämjandetin tiloissa Haaparannan vanhalla rautatieasemalla ja myöhemmin Medborgarskolanilla ja sittemmin savea muotoiltiin Vuxenskolanilla. Rakusaven polttoa opiskeltiin ensin kemiläisten kanssa, kunnes hankittiin oma raku-uuni kesäiseen käyttöön. Jäsenet käyttivät jonkin verran myös mahdollisuutta itsenäisesti maalata tai tehdä grafiikkaa Taidekamarilla. Kuukauden taulun valinta kaupungintalolle siirtyi kulttuuritoimistolta Kuvataideseuran tehtäväksi. 

Jenina Törmänen 2011-2015

Jenina oli ensimmäistä kertaa mukana seuran kokouksessa ilmoittaessaan suostuvansa puheenjohtajaksi. Minulta ainakin leuka putosi, kun tämän kuulin. Jenina ja Aino Pisilä, opiskelijatoverit Amk:n kuvataidelinjalta, olivat sopineet keskenään ottavansa puheenjohtajan ja sihteerin tehtävät hoitaakseen. Jenina kertoo saaneensa osakseen epäileviä katseita, mutta pian epäilykset osoittautuivat turhiksi ja nuori puheenjohtaja suoriutui tehtävästään erinomaisesti. Hän nauttii haasteista, eikä katunut puheenjohtajaksi ryhtymistään.

Jeninan kaudella seuran kotisivut uudistettiin ja fb-sivut otettiin käyttöön sekä seuran visuaalista ilmettä uudistettiin. Jenina pyrki verkostoitumaan mahdollisimman monen yhteistyöhön halukkaan tahon kanssa, koska hänen mukaansa seuran aktiivisuus ja monipuolisuus voi riippua siitä, millaisia yhteistyökumppaneita se on hankkinut ja millaisia verkostoja luonut. Seuralle pyrittiin saamaan näkyvyyttä ja uusia kävijöitä.

Jenina haastoi jokaisen johtokunnan jäsenen elävöittämään toimintaa jonkin tapahtuman, kurssin tai muun toiminnan kautta ja tartuttamaan näin innostusta jäseniin ja saamaan heidät mukaan. Vaikka seurat ja yhdistykset ovat menettäneet asemiaan yhteisöllisyyden luojina, tästä ei Jeninan mukaan pidä lannistua, vaan pyrkiä edelleen tarjoamaan ihmisille tilaisuuksia yhdessäoloon ja elämyksiin.

Jeninan kaudella järjestettiin useana vuotena työvoimatoimiston kustantamana moderniin kuvataiteeseen perehdyttävä kurssi. Ensin osallistujina olivat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, sitten vanhemmat pitkäaikaistyöttömät. Vetäjänä toimi Marja-Leena Hyvärinen. Jälkimmäinen kurssi pidettiin Tornion entisellä linja-autoasemalla Taidekamarin remontin takia Seija Satokankaan puheenjohtajakaudella.

Seija Satokangas 2015-

Vuoden kestänyt Seija Satokankaan puheenjohtajakauden alku on ollut värikäs. Byrokratiaan on törmätty niin hyvässä kuin pahassakin. Toimitila Taidekamarin ilme ja toimivuus ovat parantuneet kaupungin tekemän remontin myötä, mutta toisaalta Museoviraston säännökset suojelukohteista ovat estäneet näyttelytilan muuttamisen tarkoitukseensa sopivammaksi. Lattia ja seinät ovat edelleen, kenties jonkun mielestä viehättävästi vinksallaan. Seuran taloutta ovat haitanneet palkkatuen viivästymiset. Patentti- ja rekisterihallitus on pannut kapuloita rattaisiin puheenjohtajan asuinpaikan vuoksi. Toivottavasti vastoinkäymiset on nyt voitettu ja seura voi täysin tehoin toteuttaa perustamisasiakirjansa tavoitteita. 

Historiikin laati v. 2016 pitkäaikainen johtokunnan jäsen Kari Vaara seuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi.